Tämän aallokkoisen pään kanssa on hankala luottaa tuntemuksiinsa ja tietää, milloin toimia intuition mukaan. Kaipaisin muutosta ja irtiottoa, mutten tiedä olisiko se vain pahasta. Kykenisinkö pysymään päätöksessä ja sietämään epävarmuutta. Parasta olisi varmaankin odottaa muuttuuko mieli. Ketuttaa tällainen. Uskon että multa löytyis rohkeutta vaikka mihin, jos vain voisin luottaa tuntemuksiini. Mutta kun en luota. Aina joutuu miettimään, puhuuko nyt minä vai pipipäisyys.
Sikäli mikäli pää edes on pipi, toinen asia mikä ketuttaa. "Onko diagnoosilla väliä?" Joo hiiohoi, kiitti letuista. Mitäpä jos masennun uudestaan? Ei mulla ole kunnon hoitokontakteja. Ilman diagnoosia mulle saatetaan määrätä tavallisia masennuslääkkeitä, joista tähän mennessä olen mennyt vain ylikierroksille. Siinä mielessä olisi väliä. Ja ihan mielelläni matkustelisin ja asuisin siellä sun täällä. Mikäli polkaisen paskaan, uudelle hoitohenkilölle olisi hyvä voida antaa jotain kättä pidempää.
Biisi menee ihan hukkaan tällaisessa känkkis-postauksessa, mutta muhun ainakin vaikuttaa rauhoittavasti. Niin kauan kuin tehdään näin ihanaa musiikkia, maailma ei voi olla täysin surkea paikka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti