maanantai 29. maaliskuuta 2010

Sitä samaa

Kaipa tätäkin pitäisi joskus päivittää. Tarpeeksi kauan kun on kirjoittamatta tuntuu taas ettei ole mitään asiaa. Pitäisi olla joku syy hiljaiselolle ja tuliaisina jotain tosi jännittävää kerrottavaa. Mutta eipä ole, joten tulee sitä vanhaa liiranlaaraata.

Koulu menee jotensakin, yritän siis tässä suorittaa kirjatenttejä pääsykokeisiin lukiessa. Vihaan asiakaspalvelua mutta enpä ole vielä keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa. Asun kaverin luona ja meillä on omintakeinen diili, jolla saan reilua vuokranalennusta (siis ei mitään sellaista, hyhhyh). Jokakeväinen haban ja pyykkilaudan metsästys on käynnissä, mutta jotenkin olut ja pizza ei taida tukea tätä projektia.

Hävettää että kaadan kaiken stressin Tytön niskaan ja olen välillä aivan sietämätön kakara ja paskapää. Luottamuksen osoitushan se on, mutta voisi sitä jollain paremmalla keinolla tuoda esiin kuin kiukuttelemalla. Uskomatonta miten se melkein aina jaksaa yrittää piristää, vaikka olen ihan kamala. Olen niin kiitollinen että Tyttö on elämässäni. Haluaisin tavallaan muuttaa yhteen mutta olisi ehkä liian aikaista.

Joo eipä muuta. Hyvää pääsiäistä tyypit!

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Turhia huomioita

Wendy yrittää olla romanttinen (tequilapullon jälkeen): "Tiedätshä kun joskush tuntuu että shydän poksahtaa shun seurassha." Sitten ihmettelen miksi toinen nauraa aina kun yritän puhua tunteistani. Hämäläisillä sukujuurilla ei tämä verbaliikka ole aina ihan sujuvimmasta päästä.

Olen tehnyt satunnaisia huomioita. Ensinnäkin olen ryhdistäytynyt tänä vuonna kaikilla elämänalueilla. Aloitustaso ei kyllä ollut mikään korkea, mutta nykyään olen ihan keskiverto opiskelija, kassaneiti, terveysliikkuja, ystävä, tytär ja tyttöystävä.

Toisekseen mulla on älyttömän kivoja kavereita. Harmittaa vaan kun olen tällainen yrmy, että sellainen syvempi ystävyys tuottaa vaikeuksia. Kääntöpuolena on kuulemma imartelevaa jos kerran vuodessa kykenen avautumaan selvin päin, siinä saa kuuntelija tosissaan tuntea olevansa luotettu.

Kolmanneksi huomasin että Jonna Tervomaan kipaleissa on helppoa laulaa mukana, ja että mulla on matalampi ääni kuin olen luullut. Hmm. Oli näitä muitakin, mutta katosi mielestä. Niin ja maitokahvi on kyllä hyvää.