Muisto

Keskiviikkotytöllä on poikaystävä. Nyyh. Todistaa jotain omistuksenhaluisesta (omistamisenhaluisesta? minaeiosasuome?) luonteesta, että vaikken ole koko ihmistä aikoihin edes ajatellut, olin jokseenkin harmissani uutisesta. Kukaan tuskin muistaa, mutta kyse oli noin viikon mittaisesta intensiivisestä laastarisäädöstä loppukeväällä. Olin ekaa kertaa ulkona mun ja A:n eron jälkeen, kaatokännissä, kun tapasin tämän jumalaisen söpön hippitytön.

Parin päivän jälkeen olin niin ihastunu, että uhkailin tyttöä yrittänyttä yhteistä miespuolista tuttua nyrkkitappelulla (ihanaa käyttäytyä stereotyyppisesti, osa 1/2), minkä jälkeen itkin samaiselle tutulle ettei se tajua millaista on olla lesbo (osa 2/2). (Toim.huom: heteroäijältä voikin olettaa, varsinkin kun itkijä ei oikein tiedä itsekään).

Poika oli kovin harmissaan (ja kovin pajareissa). Pahoitteli että oli saanut mut itkemään, lohdutukseksi tarjosi hatsit ja hartiahieronnan. Vitun hipit.

Jos tekisin itsestäni leffan, se olis ehdottomasti komedia. Sellanen vähän musta, ja siinä olis kertojaääni. (Amélie Kaurismäki-vaikutteilla, muttei kuitenkaan.)

Oikeastaan aika jännää miettiä, siis ajatusleikkinä. Millanen leffa omasta elämästä tulis. Mitkä olis käännekohdat, mitkä jutut lopputuloksen kannalta tarpeettomia, kuka näyttelis pääosaa? Hei joo! Tekemistä loppupäiväks...

Elämän voi hankkia huomennakin

Olen miljoonatta kertaa kipeenä tän vuoden aikana, enkä tässä tilassa yleensäkään tee muuta kun hengaa huoneessani tukka likasena, juo litroittain teetä ja tapita toinen toistaan huonompia leffoja. Nuha saa toimia tekosyynä sille, että katsoin äsken alusta loppuun tökeröimmän filmin ikinä. Huomioikaa nyt, että näin sanoo ihminen, joka nauraa Mies ja alaston ase -tyylisille kakka-pissa-pelleilyille vedet silmissä, eli taso ei ole turhan korkea.

Yhdistäkää zombit ja Pekko Aikamiespoika, sivuroolissa Kata Kärkkäinen as herself. Jep. Ekat parikymmentä minuuttia jaksaa repeillä puhtaasta hämmästyksestä, mutta loppu on pelkkää myötähäpeää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun henkiin herätetyn punakaartin pääjehu (minen sotilasarvoista tiedä) puhkaisee lihavan tädin vatsan paljastaen tämän syöneen mm. makkaroita ja sanomalehden, pitäisi uskoa nähneensä tarpeeksi.

Btw, kuten kuvasta näkyy, melkein mitä tahansa saa markkinoitua ulkomaillekin. And now for something completely different.