Tänään ei olekaan niin hyvä fiilis. Tyttö on ollut viime päivät jatkuvasti kyrpä otsassa, kaikki mitä teen tai sanon antaa sille uutta aihetta vittuiluun. En nyt jaksaisi riidellä joten annan sen mussuttaa siitä kuinka voitelen leivät väärin, käytän tyhmiä sanontoja ja olen kuulemma vanhanaikainen juntti. Joopajoo.
Sain juuri tietää, että hyvä ystävä näyttäisi juovan itsensä hengiltä. Hämmästyn aina tajutessani kuinka sokea olen tällaisille. Jonkun ulkopuolisen pitää tulla sanomaan että hei Wendy, ootko hoksannu että sun isän/poikaystävän/sedän/kaverin juominen ei ole enää ihan terveissä mitoissa?
En ymmärrä miten en ole huomannut. Sen toleranssi on kasvanut niin kovaksi ettei siitä näe kuinka monta on mennyt, enkä mä ole älynnyt laskea. Ymmärrän kyllä miksi se tekee noin, ja miksei välitä. Mutta vitut syistä, se ei saa tehdä tätä mulle. Kamalaa ajatella näin itsekkäästi, mutta mitä mulle jää jos mun kallio viedään?
EDIT. Soitin isälle kysyäkseni neuvoa. En tiedä olisko pitänyt, sen lohdutustaidot on jokseenkin olemattomat. Kun kerroin epäillystä parantumattomasta sairaudesta, joka ystävän dokaamista on lisännyt, ilmeni että isä oli nähnyt sairaudesta dokumentin, ja sain yksityiskohtaisen selvityksen kuinka siihen käytännössä lopulta kuollaan. Hyvä isä, juuri näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti