PAAPPADAAPPA-JEEJEE!!!!

... ja kun teksti on edellisen postauksen suuntaista lienee ilmiselvää, että nykyinen tapa elää, tapa keskittää huomiota, tapa arvottaa ei toimi.

Alan olla ihminen jota en haluaisi tuntea. Lässyn lässyn ja mutkun, rehellisyyden nimissä on myönnettävä että meikäläinen muhii itsesäälissä. Oikein velloo.

Olen pitkään tuntenut että elämä polkee paikallaan, eikä se ole mikään ihme jos ei ole aikoihin nostanut katsettaan omasta navastaan. Musta on tulossa kyyninen. Mun älyllistävän etäinen, ideologioista vapaa, kantaa ottamaton, sarkastisuudella höystetty suhtautumiseni kaikkea ja kaikkia kohtaan ei todellakaan ole merkki aikuistumisesta tai pikantti persoonallisuuden osa.

Kyse on siitä että olen lakannut välittämästä. Juuri ne vanhat kaverit, joihin olen yhteyden katkaissut, on joskus vuosia sitten yrittäneet puhua mulle tästä, mutta olen ajatellut että vika on niissä. Ja paskat. Mä olen yksinkertaisesti muuttunut ikäväksi ihmiseksi, kyyniseksi ja itsesääliseksi kusipääksi.

Mun elämänarvot on menneet perseelleen. Enhän mä voi odottaa elämäni ja ihmissuhteitteni korjaantuvan jos en itse välitä muista kuin itsestäni. Jos mulla ei ole rohkeutta uskoa ja olla avoin. Enhän mä voi saada jos en anna itsestäni mitään.

Ei hitto. Näin tää on! Loistavaa! Tai siis ei asia itsessään ole millään tavalla positiivinen, mutta sen oivaltaminen on. Mä olen mulkku! Totaalinen kyrpäotsa! Hahaa, ei käy kieltäminen!

Asiaan tulee muutos, tiedänkin jo mitä teen seuraavaksi. Wipii!