Olen yrittänyt miettiä, mistä johtuu että tulen niin paljon helpommin juttuun poikien kuin tyttöjen kanssa. Olen aina ajatellut sen olevan vain luonnekysymys, että olen pikkupennusta asti yksinkertaisesti tottunut poikien seuraan, olen kiinnostunut vähän nörttimäisistä jutuista ja mun itseilmaisu ei ole kovin naisellista.
Huomasin kuitenkin yhtenä päivänä, että enemmänkin kyse on omasta asenteesta, siitä että varon tyttöjen seurassa, että oletan lähtökohtaisesti olevani erilainen kuin ne. Mun seurassa oleva tyttö voi siis olla vaikka kuinka poikamainen, mutta en pääse sen sukupuolen ohi enkä osaa ajatella sitä potentiaalisena kaverina samoin kuin jos täysin samalla luonteella varustettu henkilö olis poika.
Enkä kuitenkaan itse ole niin äijä kuin minkä ensivaikutelman helposti saa. Läheisin ystävä totesi yks päivä että olen yllättävän neiti kun muhun kunnolla tutustuu, mutta että se puoli on todella hyvin piilossa. Totta. Mutta miksi se pitää peittää? Miten voin kutsua itseäni feministiksi kun häpeän naista itsessäni? Ja miksi mä sitä häpeän?
Tyttö kysyi multa kun oltiin vasta tutustuttu, että miksi mua ahdistaa niin paljon olla nainen, olisinko halunnu oikeasti syntyä pojaksi. En ollut ajatellut sen näkyvän ulospäin. Kun kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö kokis kuuluvani sukupuoleeni. Tuntuu vain että se, mitä yleisesti nähdään kuuluvaksi naiseuteen, on häkki johon mun identiteetti, luonne ja ominaisuudet ei mahdu.
Tai toinen mahdollisuus: olen itse naiseuden ahtaasti näkevä sovinisti, ja tästä ristiriidasta kumpuava itseinho on kaiken kitinän taustalla. Seuraavaksi voikin miettiä, mistä tämä johtuu. Vanhemmat on liian helppo selitys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ehkä minäkin olen sitten naiseuden ahtaasti näkevä sovinisti :D Okei, myönnetään, sitäkin vähän taidan olla.., mutta lähtisin ehkä ennemminkin liikkeelle siitä, että feminismihän haarautuu moniin eri suuntiin. Osa on sitä mieltä, että eroja tulisi korostaa; arvostaa naisia elämänlähteinä, herkkinä ja hoivaavina, olla ylpeitä naiseudesta. Toiset taas vetoavat siihen, että erot tulisi kieltää, koska niihin vetoamalla alistaminen/holhoaminen on aikoinaan oikeutettu. Itselleni feminismi on sitä, että uskon naisen olevan rationaalinen ja vahva siinä missä mieskin, jos nainen vaan haluaa itse päättää elämästään eikä olla miehiä miellyttävä bimbo. Valitettavan monet naiset vaan ovat aika ulkonäkökeskeisiä ja suoraan sanottuna tyhmiä. Tai sitten kiinnostuneita lapsista, sisustamisesta, ruuanlaitosta jne., ja silloin ne yhteiset puheenaiheet ovat aika vähissä. Minäkin siis viihdyn huomattavasti paremmin miesten seurassa.
Tuo on muuten totta. Itse kyllä olen sitä mieltä, että "naiset ovat Venuksesta, miehet Marsista" -feminismi on täyttä shaibaa.
Siinähän käytännössä väitetään, että miehet ajattelee kasseillaan siinä missä naiset kohdullaan, ja mikä tahansa yksilön piirre voidaan tulkita näistä lähtökohdista. Siinä missä mies neuvoo, nainen jäkättää.
Uskon että tyhmiä blondeja syntyy, kun tytöt uskovat itsekin jäkättävänsä "koska eivät mahda sille mitään". Aivan kuten eivät pysty naulaamaan taulua seinään, tappamaan hämähäkkiä tai ymmärtämään taloutta :D Turha siis yrittääkään, luetaan mieluummin Cosmoa.
Lähetä kommentti