Ikävä kyllä kuulun jossittelijoihin. Tällä hetkellä kuumaa kamaa jos-listalla ovat kaikki otsikon "vaihtoehtoinen terve nuoruus" -alle mahtuvat mahdollisuudet. Tiedän, täysin pöljää miettiä tuollaisia, mutta kun mielikuvitus laukkaa pilvilinnoissa maalaten taivaanrantaa että klopotiklop vaan.
Tässä sitä pöljää, varmasti olisin kaiken tämän tehnyt:
- meidän glam rock -bändi olisi lakannut olemasta nolo ja saanut levytyssopimuksen
- mun yhden naisen huumoripunk-bändi olisi saanut riveihinsä ainakin kaksi muuta jäsentä, vakavoitunut ja versoillut erilaisiin synkkiin ambient-sävyihin, ja sekin olisi saanut levytyssopimuksen
- olisin jatkanut lempiharrastustani ja kehittynyt ihan huipuksi ja voittanut palkintoja
- olisin matkustanut ympäri ämpäri yksin och med kompisar
- ne kaverit tosiaan olisi pysyneet matkassa
- muutama päihdehuuruinen ihmissuhde olisi jäänyt väliin
- olisin hoitanut lukion paremmin ja jatkanut uljaasti kohti uraputkea yliopistossa loistoarvosanoin
No eipä vaan, yllärikesä tässä taitaa lähinnä ahdistaa. En ymmärrä miten kaikki muut innostuu yhtäkkisestä lämmönnoususta, eikö kellään muulla mene aikaa totutella, eikö kukaan muu kaipaisi varjoa? Mutta ihan totuuden nimissä edellämainittua jossittelua on tullut harrastettua lähinnä sen vuoksi, etten saa karistettua tunnetta hukkaan menneistä vuosista. Vihaan tilanteita, joissa joku kysyy miten määrittelisin itseni, mitä haluan tai mistä pidän. En minä tiedä, en ole ehtinyt miettiä. Olen vain yrittänyt pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti