Lissää vinkunaa

Nytpä tätä itseanalyysia pukkaa ettei mitään rajaa!

Jäin pohtimaan, mistä tämä jatkuva kitiseminen ulkopuolisuuden tunteesta sekä ihmissuhteiden ongelmallisuudesta oikein johtuu, kun tiedän varsin hyvin ettei se näy ulospäin, ja että oma kokemus on siis vähintäänkin liioiteltu.

Jossain määrin kyse on henkisestä iästä, siitä että käyn ikävaiheet läpi täysin nurinkurisessa järjestyksessä. Pienenä viihdyin parhaiten pari luokkaa ylempänä olevien poikien tai aikuisten kanssa, nykyinen teinivaihe taas ei näytä loppuvan koskaan ja joudun jatkuvasti häpeilemään kypsymättömyyttäni melkeinpä seurassa kuin seurassa.

Loppujen lopuksi ongelma lienee suhtautumisessa omaan erilaisuuteensa. Ihmisillä on tapana kiinnittää enemmän huomiota asioihin, joita haluaisi muuttaa, kuin niihin jotka ovat hyvin. Kun oppi jo nuorena pitämään ominaispiirteitään negatiivisina, on jollain tapaa imenyt osaksi persoonaansa ajatuksen siitä että on kummallinen ja väärä, ja että olisi suotavaa olla enemmän kuin muut. Käsitys siitä, millaisia nämä muut ovat, on tietysti täysin subjektiivinen ja perua isältä.

Ylipäätään on älytöntä, ettei kaksikolmonen tyttö/nainen pysty muodostamaan omia mielipiteitään vaan pyrkii kohti jotain isänsä kehittämää, sisäisiä ristiriitoja tulvivaa ihannekansalaisen ideaalia. Kaikki se aika, jonka olisi voinut käyttää tutustumalla siihen, millainen on ja mitä elämältä haluaa, on mennyt tavoitellessa mahdotonta. Ei ihme jos peilikuva tuntuu vieraalta.

Tavallaan toivon, että pääsisin terapiaan nyt. Miten paljon valmiimpi olisinkaan nykyään kuin lukiossa. Luulen että jokaista tuntia ennen tuntemani ahdistus johtui aikoinaan siitä, että koin pakonomaista tarvetta ohjailla keskustelun kulkua, terapeutti sai hädin tuskin kysyttyä mitään kun pälpätin paniikissa monologeja itselleni turvallisista aiheista. No mutta ollutta ja mennyttä. Onneksi voi kirjoittaa.

Ps. Ei muuten paljoa tarvitse auringon pilkistää kun arvet piirtyy jo selvemmin näkyviin. Mä niin tykkään.

Ps. Löysin viimeinkin, melkein neljän vuoden bloggaamisen jälkeen, upotuspainikkeen! Wendy Tha Tietokonewelho!