Teksteihin on livahtanu viime aikoina parikin kirjoitusvirhettä, huolestuttavaa!
No mutta enivei, Tyttö löys taas kerran oikeat sanat: "Kyllä mä tiedän ettei faijas tykkää musta, mutta nukunko mä sen kanssa samassa sängyssä? Niin. Eli sillä ei ole väliä. Ja sitäpaitsi sä oot aikuinen. Mieti sitä."
Vois lukea taas de Mellon Havahtumisen ja vielä joskus katkasta tän henkisen napanuoran (vaikken tiedä voiko sitä sanontaa oikeasti käyttää muista kun äidistään).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
On ihailtavaa, ettet anna isäsi vaikuttaa suhteisiisi. Liian monille vanhempien (ja ympäristön yleensä) hyväksyntä merkitsee enemmän kuin rakkaus.
Minäkin muuten luin Mellon kirjaa Havahtuminen vähän aikaa sitten. Hyviä pointteja! Tosin jouduin koulukiireiden vuoksi jättämään kirjan kesken, mutta eiköhän se tule jossain vaiheessa loppuun luettua :)
Mmmh, mun kiltimpi puoli on ehkä hirttäytynyt siihen napanuoraan. Menenkö etsimään sen kirjan kirjastosta?
Aksu, kiitos :) Mutta olenhan mä aika hyvissä asemissa moniin kavereihin verrattuna, Tyttö ja isä kun kuitenkin sietää toisiaan ja kykenee käyttäytymään ihan kohteliaasti toistensa seurassa.
Havahtuminen on niin tiivistä asiaa että itse en edes yrittäis lukea sitä kerralla. En tarkoita että se olisi millään tapaa raskas, mutta mainitsemiasi hyviä pointteja on niin rutkasti, että ajatus lähtee pakostakin harhailemaan, mikä lienee ihan suotavaa :)
Este: mene! :D
Lähetä kommentti