Ajattelin tässä eräänä päivänä että voisin kosia Tyttöä. En kyllä sitä tee, ainakaan tässä vuoden-parin sisään, mutta jotenkin ajatus kuplii tuolla takaraivossa. En tiedä onko itua kertoa tätä joukolle vieraita, mutta kerronpa kuitenkin. Kyllä mä pidän sitä omanani.
Vähän hulluhan se on, eikä pelkästään hyvällä tavalla, ja hirveän oikukas, neuroottinen, saamaton ja monella tapaa sika naiseksi, mutta sen kanssa tunnen itseni kokonaiseksi. Sen lähellä tunnen olevani kotona. Sen kanssa riitelykin tuntuu yleensä turvalliselta. Ja pieruverkkareissa sekä virttyneessä t-paidassakin se on niin saamarin seksikäs ettei mitään rajaa.
Ja kaikkein tärkein: samalla kun se on mun rakastaja ja mä sen, meistä on tullu myös toistemme parhaat ystävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
...ja hetki sitten et ollut uskaltaa muuttaa yhteen! Niin se menee: elämä kulkee eteenpäin. Onneksi tässä tapauksessa parempaan suuntaan.
Lähetä kommentti