Mä kun kerta jaan sänkyni tuon öö hauvelin kanssa ja vastustan siten painovoimaa ja aiheutan sen ettei Suomessa heterot mene enää naimisiin elikkä lapsia ei synny (eiku anteeks, sehän oli ajatusleikki), niin vois varmaan kommentoida tota isoa läppää.
Kuulostaa hassulta mutta mä tavallaan ymmärrän. Kun tommosta shaibaa näytetään telkkarissa, se murentaa pikkasen mun ihmiskäsitystä. Voin myöntää olevani naiivi ja eläväni kuplassa. Siinä kuplassa ihmiset kunnioittaa erilaisuutta, ei tuputa arvojaan ja antaa armon käydä oikeudesta. Kun sitten satunnaisesti joudun heräämään siihen ettei näin ole, että jotkut perustaa arvomaailmansa hyvin erilaisille asioille kuin mä, tunnen turvattomuutta. Maailma ei olekaan sellainen kuin uskottelen itselleni.
Jollain tavalla tunnen olevani loukattu. Näkemättä mua, tuntematta mua, täysin vieras ihminen kykenee sanoillaan ja teoillaan loukkaamaan mun arvojani. Ja suudellessani tyttöystävääni kadulla tai puhumalla töissä avoimesti meidän lomasuunnitelmista, saatan saada jonkun tuntemaan olonsa hämmentyneeksi, pelokkaaksi ja ristiriitaiseksi. Saatan tietämättäni mutkan kautta horjuttaa jonkun arvomaailmaa ja ihmiskäsitystä. En loukkaa kyseistä jotakuta ilkeyttäni, eikä se älähdä pahuuttaan, mutta niin vaan käy kun erilaiset arvomaailmat törmää.
Ymmärrän jopa miksi räsäset lukee Raamattuaan vähän valikoiden, miksi jotkut kohdat on hei tottakai aika- ja kulttuurisidonnaisia, kun homous taas parin kohdan perusteella pahapahapaha. Miettikää nyt miten koko kirja alkaa. Jumala luo kuvakseen heteroparin ja käskee niitä täyttämään maan. Se pari on olemassa jo paratiisissa, ennen syntiinlankeemusta. Kai se on äärikristityille iso juttu. Sitä paitsi tapaluterilaisilla menee aina aamukahvi väärään kurkkuun, kun käytetään sanaa "synti". Mun käsittääkseni sen merkitys noin niinku raamatullisessa mielessä on vähän eri kun arkipuheessa. Raamatussa ei käsittääkseni voi suurin piirtein paskoakaan tekemättä syntiä. Eli että kaikki ollaan samassa veneessä.
Mutta mä olenkin ateisti. Objektiivisuus on tästä näkövinkkelistä helppoa. Voin vain aavistella miten uskovaisia homoja kuohuttaa.
Ps. Niin ja tuota lisäyksenä vielä, että tokihan nuo räsäset ja muut mun elämääkin koskettaa, en tarkoituksella vetänyt mutkia suoriksi. Mutta kaikki varmaan arvaa mitä mieltä olen tästä valtionkirkko-meiningistä. En edes viitsi mennä siihen. Ja sitten taas toisaalta ja toisaalta: politiikkaa tehdään arvopohjalta. Tietty vituttaa, jos joku tekee mua koskettavia päätöksiä IMO satukirjan pohjalta, mutta niin tapahtuis, vaikka se olis näennäisesti kiellettyäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Itse myös olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirkko irti valtiosta. Osa kristityistä ei tule koskaan hyväksymään sitä, että Raamattua nykyaikaistetaan (naispapit ja eronneiden uudelleen vihkiminen oli heille liikaa siinä missä homojen oikeudetkin). Ja toisaalta, onhan heillä oikeus pitää kirkkonsa ja pyhät kirjansa muuttumattomina. Kunhan vaan ymmärtäisivät jättää lakiensa tyrkyttämisen omille jäsenilleen (näinhän Raamattu myös kehottaa). On aivan käsittämätöntä, että Raamatun oppeihin on mahdollista vedota maallisten lakien kohdalla. Suurin osa suomalaisista tuskin edes uskoo Jahveen tosissaan, eikä muitakaan uskontokuntia kuunnella tässä asiassa.
Käsittämätöntä nimenomaan. Mutta näin meillä: tapaluterilaisuus taitaa olla aika syvällä suomalaisessa kulttuurissa. (Onko sellaista asiaa kuin "suomalainen kulttuuri" todellisuudessa olemassa, onkin sitten ihan oma aiheensa...)
Lähetä kommentti