Hämmentää todella paljon tämä tasaisuus. Toki vainoharhaisuus, vitkuttelu, ahdistus ja neuroosit on koko ajan läsnä, mutta niihin on niin tottunut ettei varmaan osaisi olla ilman. Kuitenkin jos noita ei ota huomioon, mä tunnen itseni melkeinpä terveeksi: vuosikausien tuuliajolla heittelyn jälkeen olen heikko ja arka enkä niin toimintakykyinen kuin haluaisin olla, mutta muuten olo on todella selväjärkinen. Pystyn jotenkin miettimään ja tuntemaan ilman turhaa draamaa, ja tuntuu että se millaiseksi kuvittelen itseni, millainen haluaisin olla ja millaisena varmaan muiden silmissä näyttäydyn, ei olekaan niin tuhottoman kaukana toisistaan.
Mitä hittoa on tapahtunut? Ihan oikeasti, en osaa paikallistaa tätä mihinkään hetkeen. Jossain vaiheessa tuli muutos, ja nyt se alkaa näyttää merkkejä pysyvyydestä. On jotenkin juurtunut olo, on helppoa olla läsnä, tunteet ei pelota, sosiaaliset tilanteet tuottaa samanlaista iloa kuin vuosia sitten ja jollain tapaa pidän itsestänikin. Muistan kun joskus kesällä tai milloin se nyt oli, tuntui että olen täysin hukassa enkä tiedä enää kuka olen: muutama kuukausi ja se tunne on melkein poissa.
Ei ole välttämättä pelkästään mukavaa nähdä itseään tällä tavalla selvästi. Siis kuinka sitä on nuori, älyttömän lapsellinen, epäkypsä ja pinnallinen, kuinka rakas oma napa on, kuinka toteuttaa joka päivä ties mitä stereotypioita vaikka on muka niin tietoinen niistä. Mutta enpä tiedä tarvitseeko näitä asioita pohtia siltä kannalta että mikä on oikein ja mikä väärin, jos muissakin ihmisissä kerran pitää epätäydellisyydestä ja urpoudesta, onko ne välttämättä niin kamalia piirteitä itsessä?
Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin eniten tämä itsetarkkailu johtuu ehkä siitä, että miettii aivan liikaa millainen on erään tietyn silmissä. Jepujee. Teen itsestäni luultavasti täyden ääliön ostamalla sille halpoja kukkia ja mutisemalla jotain latteeta sen silmistä, yrittämällä hirveästi olla jotakin kun oikeasti jähmetyn sen seurassa niin etten pysty edes ottamaan kädestä kiinni. Eikä meillä edes ole varsinaisesti paljoa yhteistä, ei se ole edes kaunis, pureskelee kynsiään, on rasittavan epävarma ja käyttää liikaa hajuvettä, mutta silti se sekottaa pään. Eääh.
Loppuun video, koska Frida Hyvönen on pienempikuinkolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti