Loputon nuha, menkat ja hiivatulehdus. Voi jee. Kaiken huipuksi olen kuin joku saakelin teini jatkuvan ja erittäin häiritsevän panetukseni kanssa, eikä siihen auta muu kuin veren maku suussa juokseminen, mutta lähdepä lenkille kun puolet ajasta nenä vuotaa Niagarana ja toisen puolen yskit niin että lattia tärisee. Joo tiedän, olen tosi ihana jakaessani näitä!
Viime postauksen jälkeen mieliala kääntyi nousujohteiseksi. Päätin tehdä peiton alla makaamisesta mahdollisimman kivaa, joten olen hairinnyt naapureita pitämällä omia VIP-bileitäni, levylautasella mm. Aikakone, Pet Shop Boys, Spice Girls ja Kaija Koo. (Hankintalistalla diskopallo ja nahkalätsä.)
Kyllähän se siitä lopulta laski takaisin normaaliin itsesääliin. "Onko sillä väliä miksi sitä sanotaan?" No olishan se kiva tietää syyttääkö tautia vai itseään, ja näkyykö tälle loppua. Pitääkö varoa liikoja ärsykkeitä vai onko huiput hyvästä? Voi paska oikeasti. Ei hitto, varaan ajan sille superkalliille mutta hyvälle lekurille jolla kävin kesän alussa.
Enivei, aina välillä kun sitä pelkää muuttuneensa liian mukavaksi ja särmättömäksi, lämmittää mieltä kuulla lähes vieraalta mieheltä pika-analyysinä olevansa egoistinen kusipää. Siis oikeasti lämmittää! Hankala ämmä on vielä elossa ja potkii!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti