Mulla on tapana muuttaa mieltäni laidasta laitaan aika pirun nopeasti. En jaksa keskittyä yhteen hommaan kovin kauaa, ja suunnitelmat muuttaa muotoaan päivittäin. Olen tuuliviiri.
Lähipiiriin kuuluvat ihmiset ottaa yleensä vähän varauksella mun mieliteot ja "suuret päätökset", mikä on vähintäänkin ymmärrettävää. Ne on oikeastaan yleinen vitsi. Paras kaveri alottaa puhelut yleensä kysymällä "no, mitäs oot suunnitellu?" huvittuneella äänellä, mihin mä vastaan tahallisen liioittelevasti, kaverin tikahtuessa nauruun. "Just joo. Saanko tulla moikkaamaan sua kun oot Namibian pressa?" "Tietty, rakennutan sulle oman siiven."
Mutta oikeasti tärkeät asiat, sellaset jotka kypsyy hiljalleen jossain mielen kätköissä, niistä en puhu ennen kun alan olla tosi varma. Eilen vaihdettiin äidin kanssa puhelimessa kuulumiset, ja äkkiä se tuli vaan jostan: "Tiedätkö mitä? Musta oikeesti tuntuu että oon parantumassa." Nyt se on sitten sanottu.
Niin että vähän mietityttää mitä sille YTHS:n tädille sanon. Ihan mielelläni kävisin muutaman kerran juttelemassa, saamassa varmistusta tälle suunnalle, nimeämässä asiat jotka tähän on johtaneet, sulkemassa ympyrän. Saamassa diagnoosin, selityksen sille miksi olen heittelehtinyt niin rajusti aallonharjalta pohjalle. Mutta en halua lääkkeitä, en nyt kun opettelen taas itkemään ja tuntemaan. Ei mulla kuitenkaan taida olla oikeutta niihin tunteihin, koska ne voi olla pois joltain joka voi oikeasti tosi huonosti. Jaa. En tiedä. Mutta eiköhän se täti päätä.
Enivei, eka talvi seitsemään vuoteen kun voin hengittää. Ei helvetti, ihan tajuttoman jees!
2 kommenttia:
Luulen, että vielä joku päivä joku kaverini eksyy blogiisi ja luulee kaiken tämän olevan minun kirjoittamaani.
Voikohan ne tunnit olla vain kahvitauoista pois? Jos voisivat, voisin ehkä itsekin harkita uutta ilmestymistä niihin ympyröihin.
Aika pelottavaa oikeastaan, etten sanois :D
Mun on pakko olla nyt inhottava ämmä, mutta sanoisin että kallonkutistajalla käy ihmisiä myös aika turhien asioiden takia. Tarkoitan, että jos poikaystävän kanssa menee poikki tai kandi on myöhässä, niin sen KUULUUKIN surettaa/ahdistaa.
Siis vertaa arkikielen masennusta ja sitä mistä me puhutaan, junou?
Lisähuomiona: tällaset einsteinit ei hyödytä isänmaataan yliopisto-drop-outeina, mikä ois niinQ aika iso ongelma, omg. (En oikeasti edes tiedä missä opiskelet, teen tässä vaan yleistyksiä.)
Lähetä kommentti