Haista kukkanen

Ei ole vaaleanpunaista tosiaan, ei. Aina välillä palaa hermo ihan kunnolla. Muuten me ollaan hirveän samanlaisia, mutta temperamentin ja riitelytapojen kohdalla ei niinkään. Mä kerään kiukkua, odotan josko se laantuis, muutun passiivisagressiiviseks, ja mahdollisesti lopulta saan aikaiseksi unettavan analyyttisen monologin kiukun aiheesta. Lähden kyllä huutoriitaan mukaan jos keskustelu ei millään suju, mutten aloita sitä, ja tässäkin ikä on kehittänyt hermoja. Olen toki ailahtelevainen ja tunteet heittelee laidasta laitaan, mutta pyrin peittämään sen. Näkyvästi suutun harvoin ja aiheesta, ja vain ihmisille jotka tunnen hyvin.

Tuo toinen taas ei ole kuullutkaan itsehillinnästä tällä saralla. Varsinkin humalassa se purkautuu täysin varoittamatta, yleensä niin etten mä ihan aidosti ymmärrä missä vika on. Meikäläinen seisoo suu auki hoo moilasena kun neiti syytää haistavittua jostain ihan järjettömän pienestä syystä. Ja tässä se mikä ottaa päähän: siinä vaiheessa kun mä olen ehtinyt mukaan, se on jo saanut pahan olonsa ulos ja muuttunut takas enkeliksi. Arrgh. Kyse ei ole siitä että loukkaantuisin, on vaan turhauttavaa kun ei kykene samaan.

Ja kuitenkin räiskyvä temperamentti just tekee siitä niin kuuman. Jokseenkin ristiriitasta kun ei tiedä haluaisko huutaa toiselle vai repiä siltä vaatteet päältä. Tällä hetkellä ehkä kiukuttaa enemmän. Rähjään sille sitten illalla niin ettei se vuorostaan tiedä mistä tuulee. Ha!