Matkaraportti

Aijai kun oli kiva reissu! Joskus muutaman päivän aikana asiat vaan loksahtaa paikalleen. Helvetin hyviä keskusteluja siskon ja yhden ystäväksi muuttuvan kaverin kanssa. Vuosien kusetuksen ja valkoisten sekä tummempien valheiden jälkeen intiimit juttutuokiot on ponnistelua, mutta luottaminen helpottuu jatkuvasti. Alan nauttia taas muiden seurasta. En ole vuosiin ollut kiinnostunut muusta kuin omasta navastani, joulukorttejakin lähettänyt viimeksi joskus teininä. On se jännä.

Sitä yhtä oli kutkuttavaa nähdä. Miau. On se hottis, ja vielä pahempi flirtti kuin muistin. Seksikkäin hymy mitä tiedän. Piti vaan leikkiä hyvää ihmistä ja alkaa viime hetkellä kysellä että onko se nyt varma, en halua painostaa, mitä sen poikaystävä ajattelee. (On nää moraaliasiat nääs tärkeitä ja silleen.) Ei muuten, läheltä piti -tilanteiden jälkeen vaan nunnailu tuntuu taas pari viikkoa hieman tuskaiselta. Mjoo.

Olihan noita ihanuuksia taas liikenteessä vaikka kuinka, muttei jotenkin nappaa. Mieluummin jättää uudet tuttavuudet flirttiasteelle kunnes tapaa jonkun joka oikeasti vie jalat alta. (Jotain on ehkä erään kanssa, ollaan vaan kavereita muttei kuitenkaan, se herättää tunteita vaikkei pitäis, ja kautta rantain olen kuullut ettei tää ole ehkä yksipuolista. Mutta yritän olla ajattelematta, liikaa kaikkea. Saakelin lepakkopiirit.)

Joo ja taidan tietää mihin pääaineeseen haluan vaihtaa, luulen että olen löytänyt oman juttuni. On noita eri aineita tullut kokeiltuakin, että paraneekin tuottaa tulosta tää eestaas seilaaminen. Paljon kovempi motivaatio kuin edellisillä kerroilla. Toivottavasti ei vaan notkahda keväällä.

Niin ja paniikkihäiriöllä taitaa olla isompi rooli tässä arjen takkuisuudella kuin olin tajunnutkaan. Aika selkeää, nyt kun miettii. Voi vittu, vitun pääongelmat. Loppuis jo.